Kulttuurierot!

Moi! Oon nyt asunu Espanjassa melkein kohta kaks kuukautta ja oon oppinu tuntee tätä kulttuuria aika hyvin. Ajattelin nyt tehä sellasen postauksen, jossa kerron niistä kulttuurieroista, jotka oon ite huomannu täällä ollessani:

Suomalaisethan tunnetusti välittää tosi paljon siitä, mitä muut ajattelee. Täälläkin on sama asia, mutta pienemmässä mittakaavassa. Tuntuu siltä että Suomessa mietitään pidempään, että mitä tehdään ja vasta sen jälkeen tehdään mutta täällä se tuntuu olevan toisin päin. Täällä vieraalle ihmiselle puhuminen ei ole niin kova kynnys kuin Suomessa, tämänkin varmaan voisi kuitata sillä, että täällä ei yhtä paljon mietitä sitä mitä muut ajattelee. Tuntemattomia välillä moikataan ja esimerkiksi hississä jutellaan. Tämä oli mulle aluksi yllätys kun Suomessa tyypillinen hissimatka näyttää suunnilleen tältä:

Täällä aletaan heti vaihtamaan kuulumisia eikä ''akward silence'' tilannetta muodostu. Keskustelu ei kuitenkaan ole mitenkään jännittävää, josta päästäänkin seuraavaan aiheeseen

- Smalltalk

Myös Amerikan kulttuurissa kovin esillä oleva smalltalk on suomalaiselle aluksi vaikeaa. Esimerkiksi aiemmin mainitsemani hissimatkat jutellaan, mutta keskustelun aiheet pyörivät yleensä sään/kuulumisten ympärillä. En itse pidä kauheesti smalltalkista, se on aina niin teennäistä ja pakotettua. Suomessa on tottunu siihe että sillonku puhutaan nii puhutaan oikeista asioita. Suomessa smalltalk ei kuulu kulttuuriin, mutta kun sitä ajattelee niin eihän sen tarvitsekaan? Suomessa on vaikeampi jutella vieraiden ihmisten kanssa, mutta esimerkiksi kavereiden kanssa se ystävyyssuhde on yleensä aika syvä. Täällä ihmisillä on kauheesti tuttavia, mutta vähemmän sellasia oikeita kavereita. Smalltalkia en itse ainakaan suomeen kaipaa, onhan sitä Suomessakin, mutta se on vähän erilaista.


- Itsetunto

Tää on ehkä yks suurimmista eroista. Tähän taas liittyy se, että ihmiset tekee sitä omaa juttuaan miettimättä muiden mielipiteitä. Tää taas on asia, jota suomi kipeästi kaipais. Jo ekan viikon jälkeen huomasin sen, että ku joku kehu jonku toisen esimerkiks vaatetta, niin siihen vastattiin sanomalla ''kiitos''. Suomessa vastaavassa tilanteessa tähän on tyypillistä vastata ''noei tää nyt mikään hieno oo, vanha riepu jonka kaivoin komerosta''. Sellanen vaatimattomuus, joka on viety äärirajoille. Nyt kun ite ajattelen nii mäki aina sanoin just jotain et ''no ihan tälläne perus halpahan tää on'' mutta täällä se ominaisuus on kyllä kadonnu. Ekoina viikkoina vastasin vielä tolleen, mutta ihmiset aina katto vähän silleen kummastuineina. Täällä se ajatellaan silleen, ettei sitä kehua kunnioiteta jos vastaat tolla tavalla. Siitä opin, että parempi sanoa kiitos ja olla ilonen, kun se että alkaa vähättelemään kehuttua asiaa.

Tähän kuuluu myös kansallinen itsetunto. Ei pidä olla nationalisti, mutta sellanen terve ylpeys omasta maasta on musta hyvä. Liian usein kuulee Suomessa sellasta tarpeetonta kritiikkiä, esim: ''Suomessa on aina kylmä ja pimeä, ihmiset on kaikki ilkeitä, mikään ei toimi, raha ei riitä jne...''. Täällä ollessani suhde Suomeen on vaan vahvistunut ku on saanut perspektiiviä. Kaiken negatiivisen voi hyvin kääntää toisinpäin ja todeta:

-Suomi kuuluu maailman parhaisiin hyvinvointivaltioihin
-Uudessa tutkimuksessa jossa mitattiin mitkä maat tekevät eniten hyvää maapallolla, Suomi   sijoittui toiseksi Irlannin jälkeen.
-Meillä on Euroopan paras koulutus.
- Tänä vuonna tehdyn brittitutkimuksen mukan me ollaan Euroopan toiseksi onnellisinta kansaa tanskalaisten jälkeen
-Meillä on Angrybirds!

Ja tässä oli vaan muutama asia. Liian harvoin näitä muistetaan ja liian usein kuulee niitä huonoja asioita. Täältä voi ottaa oppia ja olla ylpeä omasta maastaan! :)

- Huumori

Mulla ei ollu mitään ideaa espanjalaisesta huumorista, ennenku tulin tänne. Mä ite tykkään hirveesti suomalaisesta huumorista, sarkastista ja välillä sellasta synkkää. Täällä huumori on enimmäkseen aika lapsellista. Ollaan katottu perheen kanssa välillä yhessä tv:tä ja liian usein se huumori on sellasta pissakakka tyyppistä. Ei oo ihan mulle.


-Ajan käyttö

Täällä perhe on tosi isossa roolissa. Ruuat syödään aina perheen kanssa, ellei toisin ole sovittu ja perhe tulee aina kavereita ennen. Tää on tosi kiva musta, mutta välillä ois kiva jos ois enemmän aikaa ittelleen. Ollaan koko ajan menossa jonnekkin tai tulossa jostakin ja täällä ei melkein ikinä olla yksin. Suomessakin ollaan perheen kanssa, mutta myös itsekseen. Ite tykkään siitä, että välillä voi olla yksin ja kattoo vaikka jotain leffaa/sarjaa tai vaan kuunnella musiikkia ilman, että joku tulee koko ajan häiritsemään tai kysymään että mitä tehdään seuraavaksi. Oman tilan kunnioittamista kaipaan kyllä suomesta tosi paljon.

Välillä tuntuu tältä:

Yks asia mikä oli aluks kulttuurishokki oli yleisesti paikallisten käsitys ajasta. Suomessa jos sovitaan, että tavataan viideltä jossain niin kaikki pyrkii olemaan paikan päällä viideltä. Täällä jos sovitaan, että tavataan viideltä niin porukka alkaa ilmestyä paikan päälle joskus about15 yli. Myös sillon ku pitäs alkaa lähtemään, niin ihmiset hidastelee aika paljon. Ku mun isä puhuu mun veljen Simonin kanssa puhelimessa, niin siinä menee yleensä ikuisuus. Ne ''lopettelee'' puhelua yleensä puolisen tuntia ennenku jompikumpi oikeesti sulkee puhelimen. Täällä on sama juttu sillon ku pitäs sanoo heippa kavereille ja palata kotiin. Aina ku mun pitäs lähteä nii joku alottaa uuden keskustelun tai jatkaa vanhaa.Siinä vaiheessa ku pitäs lähteä nii menee yleensä 10 minuuttia siihen, että vaan rupatellaan jostain. 

 Tää oli mulle aluks (on vieläki vähä) rasittavaa. Toisaalta nyt ku sen tietää nii siihen on helppo sopeutua. Sitte ku palaan Suomeen nii alussa voi olla vähän vaikeuksia palata arkeen.

Nää oli suurimmat erot, mitä oon ite huomannu tässä ajassa mitä täällä nyt ollu. Oon aika varma, että vuoden mittaan teen lisää tälläsiä postauksia ku huomaan lisää eroja. Nyt Sagri tuli vihdoinkin kaupasta ja pääsen syömään, hasta luego amigos!
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Hi! I’ve lived in Spain for almost two months now and I’ve learned to know the culture pretty well. I thought that I could do a post where I tell about the cultural differences between Finland and Spain.

We Finns in general care about what people think about us, too much if you ask me. Here in Spain they do too, but in a smaller scale. I feel like in Finland we think long before we do something and act after but here one acts firsts and thinks after. Here speaking to a stranger isn’t as big of a thing as in Finland. People occasionally say hi to people they don’t know and one talks in an elevator. 

-Smalltalk

Smalltalk (which is very present in the American culture for example) is hard for a Finn at first. In Finland one doesn’t really talk in an elevator, here one does but it’s mainly about the weather. Personally I’m not a fan of Smalltalk because it’s always so forced. In Finland we don’t have Smalltalk but when we talk it’s about subjects that are actually interesting. So it’s not part of the Finnish culture but I believe it doesn’t have to be. In Finland it’s harder to socialize with new people than in Spain but you tend to share a deeper connection with the friends that you make. Here it’s the other way around, it’s easier to socialize but it’s harder to form deeper friendships. 

-Self-confidence

This is one of the biggest differences. Already during the first week I noticed that if somebody compliments someone’s clothes, they respond by saying ‘’thank you’’. In Finland we of course say thank you too but usually mix in something like ‘’But this really isn’t so nice, just something that I found from the closet’’. During the first weeks I used to respond by saying something like that but people always gave me a weird look. For them it means that one doesn’t respect the compliment. Now I have adapted and I think I’m going to bring this to Finland. People are very modest in Finland, maybe even too modest sometimes!

The national self-confidence is also different. One should never be a nationalist, but a healthy pride of your own country never hurts. Too often in Finland people complain about small things like the weather. By being here my relationship to my home country has grown stronger due to the fact that I’ve gained perspective over things. All negative things can be turned around, I can proudly say these thing about my country:

 -  Finland Is among the top welfare states of the world.

         -In a new study that measured the amount of good work that a country does for other people found that Finland is the second after Ireland.

      -Finland has the best education in Europe

      -A British study made this year demonstrated that Finns are the second happiest people in Europe after the Danes (Tillykke Victoria og Nanna!)

  -We have Angry Birds!

    And these were just a few things! Too often we think about negative things when we should be concentrating on the positive! 

-Humor

I had no idea of what the Spanish humor was like until i came here. I personally like the Finnish humor. Here the humor is mostly a little childish. It’s not really for me. 

-Use of time

Here the family plays a big part of the everyday life. One always eats together with the family, unless one has made other plans. This is really nice, but sometimes it would be nice to have a little time for oneself. We are all the time going somewhere or coming from somewhere and It’s very hard to find some alone time. I like to be alone sometimes and just watch a movie/series or simply listen to music without somebody interrupting me all the time. I miss that about Finland.

A big part of my culture shock was the idea of time that the Spanish people have. In Finland if we agree to meet at five, people try to be on the spot at five. Here if we agree to meet at five, people start showing up around quarter past. Also when one should start to leave people start procrastinating. When my father talks with my brother Simon on the phone, it usually takes forever for those two to hang up. Here is the same thing when one is supposed to leave and go home. This was pretty hard at first but now I’m used to it. 

These were the biggest differences that I have so far noticed. I’m pretty sure I’ll do more posts like these during the year when I figure out more cultural differences between the two countries. Now Sagri finally came from the store and I get to eat, hasta luego amigos!